Pyynikin näkötornin valloitus

Managerilla heräsi epäilys siitä, onko porukan kunto ruostunut kymmenessä vuodessa. Paras tapa testata se oli tietysti järjestää seuran historian toiset yhteislenkkitreenit Pyynikillä, mitä varten käytiin ostamassa sekunttari mittatulosten oikeellisuuden varmistamiseksi. Kesätreenit herätti yllättävänkin paljon kiinnostusta lähinnä treenien jälkeen - puhelin pirisi tauotta ja kyseltiin ketä oli paikalla.. Alarannan virtuoosi oli kylläkin ilmoittanut painavan sanansa jo etukäteen, millä hän kyseenalaisti treenien tarpeellisuuden: "Kyllä mää olisin ymmärtänyt että tälläistä tehdään 10-15 vuotta sitten, mutta että nyt yli kolmekymppiset reinot heiluu pitkin Pyynikin metsiä&portaita."

Treenien jälkeen manageri oli eniten yllättynyt siitä, että testijuoksussa Pyynikin näkötornin huipulle seuran kovakuntoisimmat kaverit pääsivät yllättävänkin lähelle managerin omaa aikaa. Sentterit olivat luonnollisesti nopeimmat mutkittelevissa portaissa, sillä he ovat tottuneet kiemurtelemaan vauhdikkaasti pallon kanssa kentälläkin ylöspäin ja tarvittaessa ovat ensimmäisenä puolustamassa omaa maalia vastustajan vastahyökkäyksissä. Tästä luonnollisesti voidaan olla eri mieltäkin, mutta näillä testituloksilla mennään seuraavat kymmenen vuotta, mikäli uutta "haastetestiä" ei järjestetä...

Parinkymmenen sekunnin pyrähdyksen jälkeen testattiin vielä perinteisiä Pyynikin "tahdon portaita" ja johan alkoi laitureiltakin ja pakeilta löytyä vauhtia, kun päästiin suoralle radalle. Lopuksi pelattiin beach-volleyta, jonka jälkeen oli helppo todeta onnistuneiden treenien jälkeen hymyissä suin, että olkoon salibandy ainakin lentopalloon verrattuna ykköslajimme.

Arkisto

12.7.2006