Joukkuehenkeä kohottavaksi retkeksi manageri oli suunnitellut ensimmäiselle perilläolopäiväksi muutaman tunnin patikoinnin vuorille. Retkivarusteeksi oli ilmoitettu paljon nestettä ja patikointiin sopiva asu. Jalkineeksi riittää sandaalit tai lenkkarit, mikäli sellaiset omistaa. Luonnollisesti suurin osa kallistui sandaaleihin... |
Koska kyseessä oli kevyt patikointi, niin parilla kabiinilla noustiin ensiksi reilusta seitsemästäsadasta metristä lähes 2000 metrin korkeuteen. Tässä DTT on kiistatta huipulla, analysoivat valmennus sekä maajoukkuevahvistus Nyman yhteistuumin. |
Reittisuunnitelma on lyöty lukkoon ja alkaa varsinainen patikointiosuus. Managerin ilmoittaessa reitin kaartuvan suoraan oikealle kohti vuorten seinämää, Mirkka totesi osuvasta: "et voi olla tosissasi..." |
Jokainen löysi nopeasti paikkansa jonosta, sillä vierekkäin ei polulla mahtunut kävelemään. Välillä oli syytä pitää köydestä kiinni... |
Alkumatka sujui leppoisasti katsellessa alhaalla avautuvaa Innsbruckia. Tai kävellessä lähinnä kengän kärkiä, että ei tullut hutiastumisia. Jälkeenpäin ajateltuna tässä vaiheessa reittiä olisi voinut verrata moottoritiehen. |
Lampaille oli tarjolla rauhallisista laidunmaata raikkaassa ilmassa... |
...eikä muutama vuoristokiipeilijä rauhaa häirinnyt. |
Kurikka poseeraa leppoisasti Alpeilla siinä missä lampaatkin. |
Reitti oli selkeästi merkitty punaisilla lipuilla ja reittinumerolla... |
... sekä tasaisin väliajoin myös selkeillä kylteillä. Ja mikäs se oli lähes kolmenkymmenen asteen helteessä patikoida ohuessa ilmanalassa. Mahtoikoihan äijien selät palaa ;-) |
Leppoisa patikointiosuus alkoi kolmen vartin jälkeen vaihtua tiukemmaksi serpeentiininousuksi... |
... joka päättyi Mühtkar:ille, joka oli 2243 metrissä oleva välietappi. Parhaimmillaan käytiin vielä reilut 100 metriä korkeammalla. |
Mühtkarin jälkeen osuus vaihtui tiukempaan nousuosuuteen, missä lämpötila kivistä heijastuessa oli kuin saunassa ollessa. Polku näkyy hyvin kuvassa, mikä johti määränpäänä kohti vasemmassa kulmassa olevaa huippua, minkä päälle noustiin... |
Ylösnousemista hidasti huomattavasti se, että tasaisin väliajoin käytiin hakemassa vauhtia alhaalta. Tässä taas matkataan alaspäin...
|
Maisemat reitillä oli henkeäsalpaavat koko ajan. |
Nousuosuus takana ja puolen tunnin päässä alkuperäisen suunnitelman mukainen kääntöpiste Pfeishüffe.
Vai oikaistaisiinko suoraan kohti kylää... |
... välttämättä suorin reitti ei ole aina nopein - oli helpo todeta jälkeenpäin. |
Toisaalta mikäs on Espriteillä lainelautaillessa luiskekivillä. Hiukan niitä kavereita huvitti Repi Raivion alppivarustus, jotka olivat samalle osuudelle varustautuneet mm. kiipeilyvarustein. |
Tuolta ne tuli ja tonne ne meni. Siinä vaiheessa kun puoli kilometria oli laskettu pystysuunnassa alaspäin, ei enää huvittanut palata alkuperäiselle reitille ;-) |
Kun ensiksi oli lasketeltu kilometrin pudotus "lainelautailijan asennossa" liuskekivillä, niin loppumatka sujui metsän siimeksessä. Lyödätkö ketään retkeilijää kuvasta? |
Ei löydy paikkaa maailmasta, etteikö DTT:n miehistö baaria löytäisi. Tarjolla olisi ollut myös tuoretta maitoa... |
... mutta myös olut maistui virvoitusjuomien lisäksi kilometrin pudotuksen jälkeen Rumer Alm:n 1243 metrin korkeudessa sijaitsevassa ravitsemusliikkeessä. |
Patikoinnin loppuosuus oli palauttavaa metsätieosuutta... |
... ennen kun alkoi viimeinen puristus laskua jalkaisin kabiiniasemalle.
Vuoden päästä mennään ylöspäinkin jalkaisin - siihen asti nautitaan kotimaassa kolmosdivisioonassa korkeanpaikan leirin hedelmistä! |
